Kylätarina -osiossa tällä kertaa oppilaitosyhteistyön satoa. Taannoin maaliskuussa esittelimme agrologiopiskelija Jussi Rantasen hankkeen sivuilla ja tässä on hänen terveisensä Koskenpään Kalmavirran kylältä.
Jussi sai Kalmavirran kylästä haastateltavakseen herttaisen Aune Malmbergin. Kuvat ovat myös Aunen kotialbumista ja ne ovat julkaistu hänen luvallaan.
Elämää Koskenpäällä silloin ennen Pääsin juttelemaan ihanan Aune Malmbergin kanssa Koskenpään ja Kalmavirran kylän elämästä.
Totisesti, on kylän meno muuttunut vuosikymmenten aikana. On ollut useampikin kauppa, tervatehdas, mylly, Kolun kaupassa oli myös Kalmavirran puhelinkeskus.
Salosvettä pitkin kulki tervaksia tervatehtaalle ja Kalliokosken sahalle. Sahan yhteydessä on tiettävästä ollut myös sähkölaitos. Kalmavirran koulu on vihitty käyttöön v. 1937. Tarina kertoo, että koulu oli lähellä palaa poroksi – yksi myöhemmistä omistajista kun lämmitti bensiiniä puuliedellä, jotta saisi autonsa startattua. Eipä montaa tietä mennyt taloihin aikoinaan. Polkuja pitkin kulkivat lapset koulutiensä ja aikuiset asiansa, kuka minnekin. Elo oli varmasti rauhallisempaa ja yhteisöllisyys erilaista. Oltiin toisista riippuvaisempia kuin nykyään. Toisaalta pärjättiin myös itsenäisesti vähemmällä.
Onpa Kalmavirralla ollut oma urheilukenttäkin koulun yhteydessä 1950-luvulla. Kalmavirran Kunto harrasti ainakin lentopalloa, hiihtoa ja suunnistusta. Ja olihan niitä koulujakin Koskenpäällä, laskutavasta riippuen 7 kappaletta. Silloin aikanaan.
Muisteli, Aune Malmberg Kalmavirran kylä. Teksti: Jussi Rantanen
